30.11.2011

Joulun odotusta

Lapsena joulun odotus oli lähes taianomaista aikaa. Joulukuun ensimmäisenä päivänä avattiin joulu­kalenterin ensimmäinen luukku, ja kalenteri olikin mukana odotuksessa aina aattoon asti. Sitä odotti niin kovasti mm. vapaata koulusta, joulukuusen koristelua, kinkkua, suklaata, kaikkea muuta hyvää syömistä, uusia leluja, muita lahjoja ja joulunajan piirrettyjä sarjoja sekä elokuvia televisiosta.


Näitä lapsuuden maagisia odottavia tunnelmia yritän itse tänä vuonna jälleen tavoitella. Liity mukaan joulunodotukseen, huomennahan on jo ensimmäinen joulukuuta. Vaan miten sitä (taas) malttaa aattoon asti! :) Malttaahan sitä, mutta lapsena ei meinannut, joten pitää vähän yrittää olla malttamatta.



Joulun 2011 odotus:
1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. 10. 11. 12. 13. 14. 15. 16. 17. 18. 19. 20. 21. 22. 23. 24.

20.11.2011

MS-tauti vuonna 1979

Vancouver Sun keskiviikkona 8. elokuuta 1979:


Sarjassamme asioita, jotka eivät valitettavasti ole juurikaan muuttuneet 30 vuodessa: MS-taudin syiden ja parannuksen löytäminen. Aina ollaan kovin lähellä, mutta sitten ei kuitenkaan... :) Tekstin saa suuremmaksi klikkaamalla.

17.11.2011

Kannabiskeskustelua vuodelta 1979

Löysin YouTubesta erään TV-sarjan jakson, jossa keskustellaan kannabiksen laillistamisesta puolesta ja vastaan, vuodelta 1979. Jakso on yksi osa 20-osaisesta yhdysvaltalaisesta TV-sarjasta "The Advocates In Brief", jossa väiteltiin julkisista asioista hieman oikeuden­käyntimäiseen tyyliin. Tässä jaksossa yhtenä "todistajana" on mm. tohtori Lester Grinspoon, joka on vilahdellut blogissani aiemminkin, vuonna 1979 toki hieman nuorempana. Tämä oli mielenkiintoinen katsoa. Pituus 29 minuuttia.

The Advocates In Brief: Should we legalize marijuana
Kaiken kaikkiaan, tämä laillistamiskeskustelu ei ole kovin paljoa 30 vuodessa edistynyt.

16.11.2011

Päivitys blogiin

Lisäsin Tutkimukset-sivulle uuden saksalaisen tutkimuskatsauksen kannabinoidien käytöstä MS-taudin hoidossa: Cannabinoids for symptomatic therapy of multiple sclerosis, PubMed ID 22080198.

10.11.2011

Voi nukkumatti, missä lienet?

Lokakuun alussa lopetin mirtatsapiinin, koska se ei enää auttanut yöunissa niin hyvin kuin aiemmin ja tuntui vaikuttavan päivän oloihin myös. Tilalle kokeiluun tuli Valdoxan.

Valitettavasti Valdoxan ei auttanut minulla yöuniin yhtään. Mirtatsapiinin lopettamisen jälkeen olo kyllä keveni ja mielialat paranivat, mutta lyhentyneiden yöunien takia noin viikossa olin taas melko poikki, ja fatiikki paheni sellaiseksi sumuiseksi nuokkumiseksi. Ja sitä nyt on jatkunut reilu kuukauden.

Mieliala on kyllä ollut nyt hyvä väsymyksestä huolimatta, ja jo melko vakaakin, vuoristoradat taitavat olla takana. Notkahduksia tapahtuu ehkä enää pari kertaa viikossa, mikä on paljon parempi kuin jatkuva masennus ja ahdistus, tai vuoristorata jossa mennään ylös ja alas monta kertaa päivässä. Voxraa olen syönyt 150 mg annoksella, luulen, että se auttaa huomattavasti.

Valdoxanin annostus tuplattiin 50 milligrammaan, mutta sekään ei vaikuttanut yhtään. Syötyäni noin viikon tupla-annosta ilman vaikutuksia, päätin, että jätän sen pois. Turha syödä lääkettä, josta ei mitään apua saa. Ei sillä tosin haittavaikutuksiakaan ollut, ja varmaan voi toimia hyvin esim. henkilöillä, joilla ongelma on vinksalleen mennyt vuorokausirytmi, ja vaikka ongelmia nukahtamisessa. Oma vuorokausirytmini sen sijaan on jo hyvin säännöllinen, uniajan osuus siinä on vain liian lyhyt. Yhtämittaista unta saan reilut neljä tuntia, minkä jälkeen loppuyö menee nukahtamista yrittäessä ja lepäillessä. Tavallisesti 6–7 tuntia sängyssäolon jälkeen nousen ylös.

Nyt on kolme yötä takana ilman Valdoxania. Ja aivan samanlaiset unet kuin sen kanssa, joten hyvä se oli lopettaa. Nyt kun vielä keksisi, millä yöunia saisi parannettua.

nukkumatti
(tätä tuli pienenä katsottua ahkerasti)